lauantai, 21. toukokuu 2016

Sairasmieli

Koska en osaa tiivistää, mutta vastaus Saicun mt-ongelmista avautumishaasteeseen oli niin kovin kutkuttava!

En usko että kovinkaan moni ymmärtää miten paljon ihminen voi muuttua, mutta omalla kohdallani on tapahtunut niin että ylisosiaalinen, peruspositiivinen, ujo ja utelias vaaleatukkainen pikkutyttö kukkamekossa on muuttunut mielenterveysongelmista kärsiväksi, mustaan pukeutuvaiseksi naisolennoksi, joka pyrkii ainakin ulkomuodolla mm. misantrooppisuuden, luottamuspulan ja useiden hylkäämisten sekä kiusaamisten takia ajamaan "turhat" ihmiset loitommalle. Vain harva saa nauttia hyviä puolia kunnolla, vaikka toki hyvät käytöstavat löytyy arkipäivän elämää ja kanssaihmisiä varten.


Tästä syystä minä puollan enemmän kuin mitään tätä;
"Jos et tunne, älä tuomitse."

 

MIELEN"TERVEYTENI"

Diagnooseistani on 2-3v aikaa kun ne on tehty, ja tarkoitus olisi lääkärillä ottaa puheeksi selvitellä ja päivittää näitä.

  • Epävakaa persoonallisuushäiriö (päädiagnoosi)
  • Toistuva keskivaikea masennus + määrittelemätöntä ahdistusta
  • Traumaperäinen stressihäiriö
  • Sekamuotoiset dissosiatiiviset oireet (minäkuvan epäselkeys/hämärtyvyys ja vaihtelevat sivupersoonallisuudet)

SCID-II ja häiritsevien piirteiden korostumisen perusteella epäilen omistavani myös estyneen ja vaativan persoonallisuushäiriön, joista aion puhua lääkärille kun vaan pystyn.


Nyt alkaa sitten "taustastoori"/ranttinki pääasiassa mt-ongelmieni vaikutteisiin, joten jos et kärsi negatiivisuuksia tai haluat aukoa näistä päätäsi, älä turhaan vaivaudu tuhlaamaan meidän molempien aikaa.

 

Minua on kiusattu päiväkodista lähtien kun olin 3v - tai näin minulle on kerrottu lähinnä mummani ja äitini toimesta. Itse en muista tästä paljonkaan koska olin vielä vaippaikäinen sentäs, ja ilmeisesti muutenkin traumatisoitunut etten edes kykene muistamaan. Muistikuvia on tullut jonkun verran, enemmän ja vähemmän hämäriä, mumman ja äidin kertomuksista ja kokemuksista. Sen muistan selkeästi että minun piti aina olla mukamas se esimerkki ja tehdä kaikki inhottavatkin asiat mallina muille lapsille, vaikka olin nuorin - minua mm. pakkosyötettiin ja kun oksensin, oli se minun oma vikani. Minulta on vedetty vaippoja alas muiden lasten nähden tmv. Olen ainakin kerran kuulemma unissani huutanut "Ei saa, ei saa!" ja jonka seurauksena mummani oli ties monennenko kerran tullut päiväkotiin kysymään että mitä ihmettä on tapahtunut kun lapsi tekee näin, tiedostamattaan.
Kiusaamiseen osallistuivat siis muut lapset JA henkilökunnasta toinen tarhatädeistä, joka on kuitenkin aikoja sitten kuollut syöpään. Toinen kivempi tarhatäti kuulemma leikki minun kanssani varmaan eniten vaikka ilkeämpi yrittikin puuttua siihen jotenkin kuulemma, kun muut lapset ilmeisesti joko syrjivät tai kiusasivat enimmäkseen, ja etenkin jos ottivat mallia epäpätevältä tarhatädiltä - en tiedä.

Kiusaaminen jatkui ala-asteella aina vaan pahempana, ja siinä myös oli henkilökunta - eli vakituinen luokanopettaja ja rehtori - mukana. Minä olin kuitenkin se syntipukki joka muka kiusasi muita, tai sitten tilanne käännettiin niin että syy ja aloite oli minun. Koskaan en muista aloittaneeni ainakaan tahallisesti tällaista aiheuttaneeni. Monesti mummani ja myös äitini saivat tulla selvittämään asioita puolestani, koska minua ei uskottu tai en uskaltanut sanoa vastaan tai milloin mitäkin. Osasyy "asemaani" taisi olla se, että minulla ei ole koskaan ollut isää/olen yksinhuoltajan lapsi, ja joskus tämä on ollut suuri häpeä tai muunlainen negatiivisesti leimaava seikka - kun taas muut lapset ja heidän perheensä ovat olleet (ainakin kulissin mukaan, osaan perheistä on kuulunut sisäistä pahoinvointia ja ongelmia mm. alkoholismin muodossa, josta todisteena mm. usea rattijuopumustapaus) parempia, ja siksi vaikka heille soiteltiin kotiin niin ilmaisutapa ja äänensävy oli hyvin sovittelevaa ja vähättelevää - suoritettu muodollisuus että näin ollaan vaadittu tekemään tai mitä lie. Muistan hämärästi miten olen paljon itkenyt ainakin tuona aikana, ja että olen ilmeisesti aina ollut kuitenkin erityisherkkä ihminen, varmasti käytökseltäni myös jotenkin poikkeava/kummallinen muihin lapsiin verrattuna - sekä myös helppo kohde kun ollut aina läski tapaus.
Kiusaamismuotoihin kuului nimittely, syrjiminen ja muu henkinen väkivalta, mutta myös fyysistä väkivaltaa on ollut mm. kirjalla hakkaaminen, tökkiminen jollain terävällä esineellä, on heitelty lumi- ja jääpalloilla niin että kerran osui suoraan silmäänkin, lumen laittoa kenkiin.. Tavaroiden piilotteluakin saattoi olla. Yksi pahimpia asioita mitä pystyn muistamaan on se, kun olin kuristua kaulahuiviin niin että näkökenttä alkoi jo pimentyä ja tuntui jo pahasti siltä ettei henki kulkenut.
Myönnän, että jossain vaiheessa kun toiseksi nuorin serkkuni tuli ala-asteelle myös, kiusaamisen siirtyessä ainakin väliaikaisesti häneen edes jonkun verran, olin siinä mukana. En muista enää tarkkaan oliko siihen jotain erityistä syytä, muuta kuin että toivoin näin saavani itse olla rauhassa jos muut kiusaavat häntä ja minä olen siinä mukana, "kuulumassa porukkaan". En ole ylpeä tästä enkä tiedä oliko itselläni jo niin paha olo, etten osannut ajatella asiaa muulta kuin omalta kannaltani. Myöhemmin olen tottakai tajunnut että se oli väärin ja huono keino selvittää omat paskat, ja olen muistaakseni ainakin yrittänyt pyytää tätä anteeksi. En sitten ole varma muistaako/onko serkkuni ymmärtänyt tämän anteeksipyynnön. Siitäkin on aikaa kun sen olen tehnyt. Mutta en usko hänelle ainakaan mitään traumoja tai katkeruutta pesiytyneen - ainakin hänellä on käsittääkseni laaja kaveriporukka, eikä ole koskaan tarvinnut ammattiapua - ja hyvä niin!

Yläasteelle ei siirtynyt minun lisäkseni kuin kaksi ihmistä ala-asteelta ja oletin että saisin uuden alun - mutta väärässä olin. Edelleen kuitenkin yläastekin sijaitsi pienellä paikkakunnalla, jossa silmätikuksi joutuminen ei ollut vaikeaa. Etenkin jos ei ollut laajaa kaveripiiriä, muotia suosiva lissupissukka tai kovis. Aloin pukeutua silloin lähinnä vaan mustiin vaatteisiin, ja jotkut keksi jopa siitä repiä kiusaamisen aihetta kun aloin käyttää nilkkoihin asti pitkiä mustia hameita (tiedä sitten oliko maksimiraja polviin asti lissukriteerien kanssa, vai mikä..) ja lävistyksiä alkoi kertyä naamaan enemmän kuin useimmilla. Jopa siitä tuli kuittailua kun yhdessä vaiheessa kuljetin omaa termospulloa kouluun kahvin tai teen juomiseksi. Pääasiassa kuitenkin ulkonäkö oli edelleen se ykköskeino kiusata. Yksi luokkalaiseni poika joskus sotki ainakin kuvistöitäni ja jostain syystä kiusasi ainakin erityisesti minua, mutta myös muitakin. Lissuporukka nyt tietenkin repi ilonsa irti läskistä ja poikkeavasta ulkonäöstä. Fyysistä kiusaamista en kuitenkaan erityisemmin ainakaan muista, että se henkinen kiusaaminen korostui esille paljon enemmän. Tuona aikana minulla kuitenkin tuli niin sanotusti ämpäri täyteen, että aloin annattaa takaisin samalla mitalla - jopa korkoineen, jos mahdollista. Edelleenkään en silti koskaan aloittanut kiusaamistilannetta tai riitoja tahallisesti, ellen sitten päätynyt puolustamaan niitä vähäisiä, myös massasta poikkeavia kavereitani. Muistan että olen jopa kerran ollut huora, mutta kyllä läski ja lehmä on olleet hyvin tuttuja - samoin geometriset ongelmat (eli ruumiinrakenne/läskeys, kyllä). Kun aloin antaa kantapään kautta takaisin muille, alettiin minut jättää paremmin rauhaankin sentäs, koska opin todella äkkiä iskemään takaisin sanallisesti - enkä tarvinnut enää äitiä selvittämään koulussa tapahtuneita sotkuja. Kotona olin kuitenkin aggressiivinen ja sulkeutunut, ainakin äiti on näin kertonut - luokanvalvojan kanssa vanhempainillassa äiti oli joskus odottanut kahdenkeskisessä juttutuokiossa jotain negatiivista minuun liittyen, mutta sen sijaan minua oltiin kehuttu että olen asiallinen, suht rauhallinen ja tunnollinen. No, päällisin puolin ehkä olinkin koulussa sitä, kun purin pahaa oloa kotona. Läksyt tein lähes aina välitunneilla ja jätin kirjat kouluun, hyvin harvoin jaksoin lukea kokeisiin tai mitään - mutta olen silti ollut keskiverto/keskivertoa vähän parempi oppilas todistuksen arvosanojen perusteella.
Yläasteen aikana minulla oli tosin päällä kaiken aikaa toinenkin ongelma ja huoli - nettikaveri/bestis, joka oli myös yksinäinen/syrjitty/kiusattu ja kaiken lisäksi rakastunut n. keski-ikäiseen bilsan/mantsan opettajaansa. Yksinhuoltaja-alkkis äiti ei paljolti ollut hänelle tueksi, ja psykakin teki tästä jossain vaiheessa poliisiasian (ihan pätevästä syystä). Hautauduin kotona Internettiin chattaillakseni ja tukeakseni tätä henkilöä, josta muodostui tuhoisa ensirakkauteni. En lähde sitä avaamaan tarkemmin, mutta "suhde" sisälsi lähes kaiken mikä on väärin; valehtelu, välttely, laiminlyönti, pettäminen ja eräänlainen hyväksikäyttö kun jälkikäteen järjellä ajateltuna en usko hänen minua koskaan rakastaneen - kaikki oli yksinäisyyspelkoisen, identiteetillisesti sekavan tytön tarttumista ainoaan oljenkorteen ja ihmiseen, joka häntä tuki ja jaksoi vielä amikseni keskivaiheille asti. Minulle jäi käteen siitä vain kasa mielenterveysongelmia ja itsetuhoista käyttäytymistä, vaikka kuinka olen yrittänyt onkia tämän synkän sadepilven hopeareunuksia, mutta niitä ei vain ole - ei ole mitään niin hyvää, joka pystyisi edes puolet kompensoimaan sitä paskaa mitä jouduin käydä läpi. Tästä syystä jopa kolmas, nykyinen kumppanini joutuu "maksamaan" kun käsitykseni suhteista on muuttunut radikaalisti, moraalini ja arvoni ovat jokseenkin vääristyneet/löystyneet ja tietyt tuhoisat, opitut käytösmallit nostavat traumaattisissa/tutuissa (suhde)tilanteissa päätään. Tämä ihminen on yksi kolmesta, joita vihaan, halveksun ja inhoan.

Ammattikoulussa sain olla rauhassa, ja koska luonteeni oli jo kääntynyt hyvin misantrooppiseksi en piitannut hakea samaan kouluun/linjalle minkään kaverin verukkeella, vaan mikä vähänkään saattoi olla minulle sopiva. Kuviksessa olen ollut aina hyvä ja koska riippuvuus tietokoneella olemiseen muodostui osittain ensirakkauden ansiosta siinä surffaillessa ja puuhastellessa sentään vähän muutakin, luova graafinen ala ei yllättänyt valintana. Jouduin tosin alottamaan ensimmäisen vuoden uudestaan tämän ensirakkauden takia. Noh, kiusaamista en siellä juurikaan kokenut - lähinnä perseetöntä ilkeilyä muutamalta liukuhihna-lissulta taas, mutta ei se enää jaksanut enää mennä ihon alle mitenkään kun oli jo niin tottunut. Kuitenkin, toisella linjalla oli sitten eräs tapaus, joka on ihmeellisesti onnistunut päätymään minulle yhdeksi erilliseksi akuutin stressireaktion aiheuttajaksi traumaperäisen stressihäiriöni piikissä. Eipä siitä sen enempää, jottei tämä super special snowflake aloita piinaamistani vielä 5-6v jälkeen öö.. olisko kolmannen vai neljännen kerran sekin sitten jo. Mainittakoon, että tämän henkilön takia toinen exäni ja hänen veljensä välit ovat kärsineet eivätkä ole oikeastaan väleissä vieläkään. Tämä exäni, joka kuitenkin on hyvin paljon huutoa ja riitelyjä ym välttävä ja perusystävällinen sekä empaattinen ihminen, inhoaa tätä ihmistä kuulemma eniten maailmassa kun aiheutti muitakin ongelmia jopa hänelle - eli se ON jo saavutus. Olemme exän kanssa myös pohtineet narsistin virallisia diagnoosikriteerejä, ja saimme jokaiseen yhdeksään kohtaan yhden tai jopa 2-3 omakohtaista kokemusesimerkkiä tästä ihmisestä. Myös nykyinen kumppanini on kiertoteitse saanut osansa tästä sotkusta, jonka seurauksena minä olen stressireaktiona viillellyt ja kumppanini sitten pian perässä, että jouduin viedä hänet ottamaan kymmenen tikkiä viiltohaavaan. Lisäksi psykiatrit ja sosiaalivirkailija ja mitä näitä eri virallisia, vaitiolovelvollisuuksia luotettavia ihmisiä onkaan, ovat olleet kaikki ihmeissään tämän tapauksen mielenliikkeistä. Yksi vastenmielinen teoria on, että kyseinen henkilö olisi epätoivoisen lätkässä tai muuten obsessoitunut minuun. En saata kuvitella tätä. Tämä henkilö on toinen niistä kolmesta, joita vihaan, halveksun ja inhoan.

Kolmannesta henkilöstä en sitten avaudu, koska vaikka hän on ollut yksi syy mielenterveyteni horjuttamiseen/pahan olon aiheuttaja ja itsetuhoisuutta lietsova, vähintään puolet negatiivisista fiiliksistä tulee empatian kautta mitä on tehnyt minulle rakkaalle ihmiselle - ja tekisi varmasti yhä, jos minut saataisiin pois kuvioista.

 

Noin muuten sitten on tullut vastaan ihmisiä, jotka ovat ehkä vaikuttaneet kavereilta, mutta sitten tavalla tai toisella siipeillyt tai käyttänyt hyväksi. Osa on ollut ihan eri tasolla henkisesti tai tulkinta- ja ilmaisutavat eivät ole kohdanneet, että on hyvin paljon rikki menneitä kaverisuhteita mitä ei vastapuoli ole koskaan yrittänyt/halunnut selvittää ja minut on feidattu. Tästä syystä olen itse alkanut feidaamaan ihmisiä, ja tahattomasti osa feidaantuu kun en jaksa/osaa enää olla sosiaalinen misantrooppisen olemukseni takia, johon elämänkokemukset minut on muovannut. Se ei silti poista sitä seikkaa, että hyvin harvalle ja valitulle osaan olla hyvinkin avulias, ystävällinen, välittävä jne. Kyse ei ole myöskään siitä ettenkö omistaisi keskustelutaitoja - ammatti-ihmiset ovat usein sanoneet, että olen selkeästi fiksu, henkisesti kypsempi kuin fyysinen ikäni on, ja että minun kanssani on helppoa ja miellyttävää keskustella. Usein konfliktin aiheuttaa musta/sarkastinen/ironinen/vittumainen huumori ja ääripäinen suorasanaisuus niin hyvässä kuin pahassa, eli se on sitten ihmiskohtaista miten kemiat pelittää.

tiistai, 29. maaliskuu 2016

Kaksimielisyys kunniaan

bluggg.jpg

sunnuntai, 6. maaliskuu 2016

Sushi-pölötys-ouija

c%C3%B6mic.jpg

+ koska edelliseen merkintään liittyy hyvinkin vahvasti, ja lisäksi osa tätä merkintää Rickun raapustellessa nimenomaan tätä. Lukee ken tahtoo ja miettiköön tahoillaan kerrankin useamman ihmisen näkökulmasta~

torstai, 3. maaliskuu 2016

Nyt on arkaluontoista

Uskaltauduin Saicun vastaavasta avautumisesta tehdä tämän (vaikka tilanne alkoikin myöhemmin joo), ja koska Surkea on mun pieni idoli miten se on rohkee käsittelemään 95-99% merkinöissään vaikka minkälaisia vaikeita(kin) asioita omas sarjisblogis! ♥

vittu.jpg

Enempää en jaksanut piirtää ja kertoa vielä lisää/tarkemmin miten vaikuttanu muhun, joten;12822625_474487939404451_394789800_o.jpg12787546_474487959404449_746387614_o.jpg12788646_474487969404448_856042549_o.jpg

Onneksi oon tehny todistetusti varmasti jotain hyvää, kun mulla on ihanat ihmiset ja äiti tukena!
Kiitos, kaikki

tiistai, 1. maaliskuu 2016

Napit narikkaan!

bl%C3%B6gg.jpg

  • ❬❮❰ DICKtaattori ❱❯❭

    •●☾ Remi aka Gixy | 24 / ♐ ☽●•

    Self-taught artist ✖ Crazy catlady ✖ Lazy perfectionist ✖ Dark lifestylist ✖ Common sense supporter ✖ Quite nice if referred to an asshole

    ♥ Lävistyksiä x 11
    ♥ Tatuoitu, ja lisää tulee!
    ♥ Kissat, Lucifer ja Lilith ♥

    ❎ Media-assistentti ja kuva-artesaani
    ❎ Tällä hetkellä kuntoutustyössä käyvä, vapaa-ajalla taidepaskaileva hörheilijä
    ❎ Myös itseopiskeleva tatuoija